9.

"No tuohan nyt ei ole mistään kotoisin!" Tyypillinen lause kun halutaan sanoa jonkun olevan kelvoton. Bahar Irandoust on jostakin kotoisin. Iranista. Ja Ruotsista. Mutta toisaalta ei kummastakaan. Hän on vain Baha, tyttö joka on itsensä. Jolla on poikaystävä, joka käy koulua ja etsii itseään kuten kuka tahansa muu teini-ikäinen. Hän ei ymmärrä miksi hänen "maahanmuuttajataustastaan" ja "kahden kulttuurin välissä elämisestään" täytyy tehdä niin suuri numero. Kuka tahansa tyttö on eri roolissa vanhempiensa kanssa ja ystäviensä kanssa. Baha vaan sattuu myös puhumaan vanhempiensa kanssa eri kieltä, ja tavat kotona ovat erilaisia kuin "valtakulttuurin" jäsenillä. Mutta eivät ruotsalaisetkaan perheet ole toistensa näköisiä (paitsi että kaikki kalustavat IKEA:lla), miksi siis tehdä asiasta niin suurta numeroa.



Baharin ja hänen perheensä "maahanmuuttajuuteen" täytyy aina "suhtautua". Toiset, kuten Bahan poikaystävän Markuksen äiti, osoittavat ylenpalttista kiinnostusta iranilaista kulttuuria ja tapoja kohtaan, ja haluavat samalla osoittaa avointa ajatteluaan. Toiset, kuten Markuksen isoisä Bertil, eivät edes hyväksy Irandoustin perheen kaltaisen porukan pääsyä Ruotsiin. Bahar, hänen perheensä ja heidän muut muualta tulleet ystävänsä joutuvat jatkuvasti edustamaan paitsi omaa kansaansa, myös esimerkiksi koko Lähi-itää, kaikkia muslimeita tai kaikkia maahanmuuttajia. Tilanne, jossa yksilö on niin hyvässä kuin pahassakin vastuussa näin suuren ihmisryhmän imagosta ruotsalaisten silmissä, ei voi olla helppo.

Myös Irandoustien itsensä täytyy oppia "suhtautumaan" ruotsalaisuuteen. Kuten Markuksen äiti, joka on niin kovin "avomielinen" kaikkea "eksoottista" kohtaan, myös Baharin äiti yrittää purematta niellä ruotsalaisuuden. Baharin isä taas kaihoaa kotimaastaan tapoja ja kulttuuria ja pitääkin tärkeimpänä tehtävänään ihmisten valistamista Iranin mahtavasta historiasta. Tällä hän täyttää aukkoa, joka oman tärkeän työpaikan menettäminen kotimaassa on aiheuttanut.

Kaikkien eri hahmojen kautta aukeaa kielitaidon merkitys. Kielitaito yllättää positiivisesti myös rasistisen Bertilin, ja sillä avautuu mahdollisuus tehdä itsensä ymmärretyksi. Se myös avaa ovet ruotsalaiseen kulttuuriin. Bahar joutuu tulkkaamaan paljon vanhemmilleen, mikä johtaa siihen, että vanhemmat tuntevat taantuneensa lapsen tasolle ja toisaalta Bahar kyllästyy vastuuseensa ja suureen rooliinsa.

Mistään kotoisin on raikas romaani, mutta mielestäni se jää pinnalliseksi katsaukseksi maahanmuuttajien todellisuuteen Ruotsissa. Halusin lukea kirjaa vaan romaanina, jossa kerrotaan ihmisistä, mutta se on kovin leimallisesti juuri "maahanmuuttajaromaani". Siksi aloin kaivata syvällisempää käsittelyä, joka kuitenkin puuttuu. Sinänsä kirjan arvo on juuri tässä keveydessä, sitä oli mukava lukea ja se antaa ehkä jonkinlaisen pintaraapaisun toisesta todellisuudesta ja koin oppineenikin uutta sitä lukiessani. Jäin kuitenkin kaipaamaan enemmän, ja siksi tavallaan petyin kun huomasin kyseessä olevan kepeä romaani jonka kannen suljettua sen sisältöä ei tarvitse jäädä sen kummemmin pohtimaan. Voin kuitenkin suositella kirjaa niille jotka kaipaavat pikaista katsausta siihen miltä saattaisi tuntua olla ulkopuolinen valtakulttuurissa, ja miltä tuntuu elää kahden maailman välissä ja tasapainotella kahden identiteetin välissä. Vaikka ei Baharista siltä juuri tunnukaan. Hän kokee enemmän tasapainottelevansa omien haaveidensa ja vanhempien toiveiden välissä kuin iranilaisen ja ruotsalaisen kulttuurin välissä.