10.

Skeittari. Miten typerä nimi kirjalle, joka kuitenkin löytyy aikuisten osastolta. (Itse asiassa kirjan nimi on englanniksi Slam, joka on paljon kuvaavampi ja myös jollain tavalla aikuisempi.) Itse olisin sijoittanut Nick Hornbyn teoksen nuorten puolelle, mutta arvatenkin koska kirjailijan muu tuotanto on aikuisille suunnattu, siksi myös Skeittari on päätynyt samaan hyllyyn. Oli virkistävää lukea pitkästä aikaa kunnollinen rehellinen teinikirja. Olin unohtanut miten nopeasti kirjan voi lukaista. 330 sivua, kaksi tuntia. Tämä jo ehkä kertoo siitä, että kovin painavaa asiaa ei kansien välistä löytynyt, vaikka sinänsä teini-ikäiselle tarina saattaisikin olla paljonkin pohdiskelua herättävää.

Pidän Hornbyn tyylistä, keveästä ja hauskasta kirjoitustavasta. Päähenkilö, skeittaripoika Sam, on sympaattinen ja mielestäni aika realistinen 16-vuotias. Hänen ystävänsä ovat jokseenkin kliseisiä, ja jäävät etäisiksi hahmoiksi. Myöskään tärkeässä roolissa oleva Alicia ei tule kovin tutuksi. Skeittari pyörittää klassisia teinitarinan aineksia, mutta vie ne hiukan tavallista pidemmälle. Rakkaus, seksi, kaverit, vapaus, vanhemmat, skeittaus. Erityisesti vapaus nousee tärkeäksi teemaksi kun Samin elämä muuttuu. Olin iloinen ettei Hornby loppujen lopuksi aseta vapautta ja vastuunottoa vastakkain, vaan rinnakkain. Skeittari on kiinnostava, helppo ja hauska kirja, josta tulee mieleen Hollywoodin teinielokuvat, joskin Hornbyn käsissä aiheesta saadaan enemmän irti ja realistisemmalla tavalla.