84.

 Tämä on ollut ihan hyvä lukuvuosi, mutta huono kirjoitusvuosi. Jätän nyt välistä (ainakin) yhden kotimaisen trillerin, koska se ei ollut kovin mieleenpainuva, vaikka olikin ihan kelvollinen lukukokemus (Tatiana Elf: Huijari).

Mutta tästä kirjasta haluan kirjoittaa. Michael Ondaatje: The Cat's Table.

Tämä jäi yli Sri Lanka -lukulistalta ja luin kirjan vasta kotona. Kirja kertoo tarinan nuoresta Sri Lankalla kasvaneesta pojasta, joka laitetaan valtamerilaivaan matkalle kohti Englantia 1950-luvulla. Tarkoitus on muuttaa asumaan uuteen maahan. Tarina sijoittuu pääosin alukselle, jonka maailma aukeaa nuorelle pojalle aivan eri tavalla kuin muille aikuisille matkustajille. 

Nuori Michael jakaa valtaosan ajastaan aluksella kahden omanikäisen pojan kanssa. Toinen pojista on sairaalloinen ja arka Ramadhin ja toinen puolestaan seikkailullinen Cassius. He tutkivat aluksen jokaisen kolkan, tutustuvat sen eriskummallisiin matkustajiin, joutuvat kommelluksiin ja tekevät kiellettyjä asioita. Heille paljastuu aikuisten salaisuuksia, joita kaikkia he eivät itse ymmärrä. He elävät vapautta suljetussa ympäristössä. Kontrollia voi välttää pysymällä varjoissa. Cat's Table, syrjäinen ruokapöytä kaukana sivussa kapteenin suosiosta tarjoaa mahdollisuuden tarkkailla maailmaa vapaasti ja oppia uutta. 

Ondaatje on itse muuttanut Sri Lankalta Englantiin suunnilleen samanikäisenä kuin päähenkilö itse. En tiedä, kuinka paljon kirja kertoo hänen omista kokemuksistaan muuttomatkalla, mutta sen tarina tuntuu aidolta ja todelta. Parasta kertomuksessa on lapsen näkökulma, joka ei väheksy, mutta joka toisaalta jättää aukkoja ymmärrykseen samalla tavalla kuin lapselle käy maailmaa hahmottaessa. Aikuisten asiat alkavat vasta aueta 11-vuotiaalle ja Ondaatje kuvaa tätä realistisen tuntuisesti. Hän myös kirjoittaa harvinaisen mehevästi ja kieli soljuu upeasti. 

Nautin Cat's Tablesta todella paljon ja haluan lukea lisää Ondaatjen tuotantoa tämän perusteella.

83.

 Äääh... Kauhea jono kaikkia luettuja kirjoja, joista en ole kirjoittanut...

Tehdään kolmesta Sri Lanka-aiheisesta siis yhteispostaus, mikä on sinänsä sopivaa, koska kaikki käsittelevät tavalla tai toisella sisällissotaa. Nämä kolme kirjaa ovat Shehan Karunatilakan The Seven Moons of Maali Almeida, Shankari Chandranin Chai Time at Cinnamon Gardens ja V.V. Ganeshananthanin Brotherless Night.

The Seven Moons of Maali Almeida on maagista realismia, joka käsittelee valokuvaaja Maali Almeidan vaiheita limbotilassa hänen kuolemansa jälkeen. Almeida yrittää selvittää mitä hänelle on tapahtunut: miksi hän on kuollut ja kuka hänet tappoi. Vaeltaessaan elävien ja kuolleiden maailman välillä hänelle aukeaa mahdollisuus nähdä ympärillään olleet ihmiset ja sisällissodan tapahtumia uudesta näkökulmasta. Kirja on värikäs, sekasortoinen, hauska, järkyttävä ja paikoin hankala. Yhteiskuntaa ja tapahtumia tuntevalle se varmasti aukeaisi aivan eri tavalla, mutta lukemiskokemuksena se oli silti vaikuttava.

Chai Time at Cinnamon Gardens on hyvin toisentyyppinen romaani. Se kertoo Australiaan muuttaneista srilankalaisista, vanhainkodista ja australialaisen yhteiskunnan nykyhetken kipupisteistä, kuten laajenevasta rasismista. Pääasiallisesti kirja on kepeä, osin liiankin nokkelasti kirjoitettu ja hiukan liian opettavaiseen sävyyn taustoja valottava. Opettavaisesta sävystä on kuitenkin apua, kun se käsittelee Sri Lankan historian tapahtumia ja eri etnisten ryhmien välisiä jännitteitä.

Brotherless Night on kirjoista raskain. Se on kertomus nuoresta tamilitytöstä, joka kasvaa keskellä yhä kiihtyviä väkivaltaisuuksia ja joka joutuu tasapainottelemaan oman oikeudentuntonsa, lojaalisuutensa, pelkojensa ja tulevaisuudenhaaveidensa keskinäisten ristiriitaisuuksien välillä. Tarina on harvinaisen toden tuntuinen, erittäin painava ja erittäin silmiä avaava.

Kävin Sri Lankalla jokin aika sitten, ja luin kaksi jälkimmäistä kirjaa siellä. Oli hienoa huomata, kuinka paljon romaanit voivat tarjota tukea jonkin maan historian ymmärtämiselle, vaikkakin näissä painottui ennen kaikkea tamilivähemmistön näkökulma. Oli kiinnostavaa lukea hieman eri kulmista samoista ajankohdista ja tapahtumista, ja tällainen teemalukeminen teki hyvää. Aion jatkaa srilankalaisen kirjallisuuden lukemista, koska ainakin kaikki nämä kirjat olivat todella hyviä.