Hesarin hehkutuksen perusteella himoitsin Evie Wyldin uutuutta Me olemme susia. Kaikeksi onneksi äitini oli havainnut saman ja onkinut minulle lähes loppuunmyydystä painoksesta yhden kappaleen joululahjaksi. Sukelsin kummalliseen osin maagiseen ja osin brutaaliin maailmaan muutaman päivän ajaksi.
Wyld kertoo kolmen naisen tarinan eri aikakausilta. Kaikilla näistä naisista on raskaita taakkoja kannettavanaan, väkivaltaa koettavanaan ja mystisiä näkyjä nähtävänään. Lukukokemus oli yhtä aikaa vetävä ja tuskainen. Varsinkin nuoren Sarah'in traagista olemassaoloa oli välillä niin ikävää seurata, ettei kirjaa tehnyt mieli ollenkaan avata. Sen lukeminen vaati oikean mielentilan, eikä se aina sopinut illan viimeiseksi ilmapiirin luojaksi.
Wyld rakentaa miljööt taitavasti. Brittiläinen sää tulee tutuksi, sumua, luihin ja ytimiin menevää kosteutta, karun kauniita rantoja ja yksinäisiä metsiä. Samalla hän tarjoaa pääsyn niin monin tavoin yksinäisten naisten mielenmaisemiin. Niissä on paljon eroavaisuuksia, mutta yhteistä on susien, kuvainnollisten ja todellisten, pelko.
No comments:
Post a Comment