Enpä muista koska olisin viimeksi lukenut 600-sivuisen kirjan yhdessä päivässä. Paolo Giordanon Jopa taivas on meidän oli niin ihanan upottava lukukokemus, että en halunnut poistua sen tunnelmista. Etelä-Italian lämpö, vehreys, nuoruuden kiireettömyys, ihmissuhteiden monimutkaisuus ja elämän kulku pitivät otteessaan tiiviisti.
Kirjan tunnelmasta tulee mieleen Call me by your name -elokuva, joka ajoittuu myös 1980-luvulle mutta Pohjois-Italiaan. Kuvittelin tarinan samaan ikiaikaiseen ympäristöön. Jotakin samaa on myös ihmissuhdekuvauksessa: ihmissuhteet ovat samaan aikaan mutkattomia ja silti monimutkaisia. Kevyitä ja silti syvällisiä.
Jopa taivas on meidän kertoo nuorten välisestä ystävyydestä ja rakkaudesta, vihasta ja petoksesta, yhteistyöstä ja itsekkyydestä. Kokonaisuutena se on täydellisen nautittava, samalla kevyt luettava ja silti paikoin erittäin raskaita teemoja käsittelevä.
Haluan erikseen mainita oman entisen opettajani tekemän hienon käännöstyön, joka on oma taideteoksensa sekin.
No comments:
Post a Comment