59.

Sattumalta sain näppeihini Delia Owensin kirjan nimeltä Suon villi laulu (kiitos Lilli!). Kirja tuntui sattuman oikulta, sillä sen tunnelmissa oli paljon yhteistä Evie Wyldin teoksen kanssa, jonka luin muutama kuukausi aiemmin. Tarina on kuitenkin aivan eri, samoin kerronta. Mutta jotain samanlaista raakuutta piili Suon villin laulun pinnan alla kuin Wyldin kirjassakin. 

Suon villi laulu sijoittuu 1950-60-lukujen Yhdysvaltoihin, maan kaakkoisosissa sijaitseville marskimaille. Kirjan päähenkilö Kya on nuori tyttö, joka joutuu perheensä hylkäämäksi ja rakentaa oman elämänsä ilman tukea ja turvaa muilta kuin häntä ympäröivältä luonnolta. Kyassa on "susipoika"-ominaisuuksia, ja hänestä kasvaa petoeläimen tavoin ihmisiä välttelevä ja luonnon laeilla toimiva nuori nainen. 

Kyan vahvin kokemus ihmisistä on heidän petollisuutensa. Siitä huolimatta hän tarinan edetessä päästää joitakuita lähelleen. Osin uskomukset siitä, ettei keneenkään voi luottaa ja kuka vaan voi koska tahansa kadota elämästä, tulevat toteen uudelleen ja uudelleen. Toisaalta Kya kohtaa myös sellaista hyväntahtoisuutta, mitä hän ei edes huomaa eikä ymmärrä.

Suon villi laulu on vahva tarina ja vetää puoleensa monella tavalla. Sen ongelmat liittyvät tiettyjen teemojen ja tapahtumien ohueen käsittelyyn ja toisaalta hieman naiiviin ja sadunomaiseen tarinan kaareen. Monet asiat jäävät käsittelemättä kunnolla, esimerkiksi se, miksi Kyan elämään ei lopulta puututtu kunnolla. Vaikeuksien kautta voittoon -tyyppiset käänteet eivät ole myöskään kaikilta osin kovin uskottavia. Mutta kelpo lukuromaani kuitenkin.