Oli ankea fiilis. Olin säästellyt José Saramagon Elefantin matkaa nimenomaan sellaiseen hetkeen kun tarvitsen loistavaa kirjaa. Saramago on kuitenkin yksi ykkössuosikeistani ja takakannessa Elefantin matka sai sopivansävyistä ylistystä.
Tartuin kirjaan ahnaasti. Sinänsä Saramagon tyyli ei taaskaan pettänyt ja ihana Suleiman-elefantti Subhro-hoitajineen kirjan päähenkilöinä toimivat erinomaisesti. Lämmin, tarkka, humoristinen ja absurdi kuvaus on parasta Saramagoa. Samalla tarina jätti kuitenkin toivomisen varaa. Seikkailu on aina kiinnostavaa, ja muutamat lumimyrskyt, vihollispataljoonat ja sudet jännittäviä, mutta varsinainen kertomus oli vähän laimea. Siinä kävellään paljon. Toki Saramago osaa tehdä kävelystäkin näppäriä huomioita, eikä tarina tylsistytä. Siitä huolimatta takakannen hehkutus, jossa Elefantin matkaa kuvaillaan Saramagon parhaimpiin kuuluvaksi, meni mielestäni vähän hutiin.
Sympaattinen tarina on kyllä lukemisen arvoinen, mutta olen pitänyt huomattavasti enemmän Saramagon toisista teoksista.
Tartuin kirjaan ahnaasti. Sinänsä Saramagon tyyli ei taaskaan pettänyt ja ihana Suleiman-elefantti Subhro-hoitajineen kirjan päähenkilöinä toimivat erinomaisesti. Lämmin, tarkka, humoristinen ja absurdi kuvaus on parasta Saramagoa. Samalla tarina jätti kuitenkin toivomisen varaa. Seikkailu on aina kiinnostavaa, ja muutamat lumimyrskyt, vihollispataljoonat ja sudet jännittäviä, mutta varsinainen kertomus oli vähän laimea. Siinä kävellään paljon. Toki Saramago osaa tehdä kävelystäkin näppäriä huomioita, eikä tarina tylsistytä. Siitä huolimatta takakannen hehkutus, jossa Elefantin matkaa kuvaillaan Saramagon parhaimpiin kuuluvaksi, meni mielestäni vähän hutiin.
Sympaattinen tarina on kyllä lukemisen arvoinen, mutta olen pitänyt huomattavasti enemmän Saramagon toisista teoksista.
No comments:
Post a Comment