Monday, July 27, 2015

42.

Eleanor Cattonin Valontuojat oli hyllyssä pitkään ja yöpöydällä vähän vähemmän aikaa. Sain kirjan sen kääntäneen Tero Valkosen kautta ja täytyy sanoa, että oli Tero taas tehnyt todella hienoa työtä!

Valontuojat on monipolvinen tarinaromaani, jossa hypitään aikatasosta ja henkilöhahmosta toiseen ja tätä kautta kudotaan valheiden, juonien ja salamyhkäisyyksien verkkoa. Verkko myös purkautuu kirjassa, joskin monivaiheisesti ja välillä hankalastikin. Hankaluus tosin luultavasti johtui siitä, että kyseessä on kirja, joka pitäisi lukea intensiivisesti eikä yöpöydällä seisottaen.

Seisotus ei johtunut siitä, että kyseessä olisi huono tai tylsä teos, päinvastoin, kirja on aivan loistava. Omat aikatauluni ja tapani ovat nyt kuitenkin muotoutuneet niin, etten vaan mitenkään saa luettua pitkiä pätkiä iltaisin, ja Valontuojissa sivuja riitti.

Kiehtovinta kirjassa on miljöön ja ajan kuvaus. Se sijoittuu 1800-luvun Uuteen Seelantiin, Hokitikan kaupunkiin. Olin itse viime vuonna reissussa samoissa maisemissa ja siksi oli mahtava päästä lukemaan romaania joka sijoittuu tuolle alueelle mutta menneisyyteen. Kuvaus oli todella elävää ja kirjaa lukiessa tuntui että pääsi itse kävelemään kullankaivajien ja porttojen keskelle elämänsä alkutapaileella olleeseen Hokitikaan.

Catton on loistava tarinankertoja ja Valontuojat on epätyypillinen romaani. Suosittelen!

No comments:

Post a Comment