27.

Heti Gloverin jälkeen, ja Kroatian matkan odottaessa nurkan takana, ajattelin että voisin tarttua Jugoslavian lähihistoriaa käsittelevään teokseen. Sainkin suosituksen, ja sen perusteella valitsin Slavenka Drakulicin kirjan Aivan kuin minua ei olisi.

Rankka tarina käsittelee henkilön S. elämässä tapahtunutta mullistusta kun sotilaspoika kolkuttaa hänen ovelleen ja hakee hänet vankileirille vievän bussin kyytiin. Puoliksi muslimina S. suljetaan vankileirille, jossa olot ovat aluksi rankat ja lopuksi vielä rankemmat.

S.:n tarinassa ruumiillisuus on keskiössä. Tuoksut, lemut, kivut, nälkä, jano, tuska. Ruumiin omistaminen ja omistajuuden pois ottaminen. Mitä tapahtuu kun mikään ei ole enää omassa hallinnassa? Mitä tapahtuu kun kaiken joutuu jakamaan mitä nöyryyttävimmällä tavalla? Entä miten kokemuksista voi selviytyä, ja kuinka niistä tulisi kertoa kun kukaan ei kuitenkaan käsitä ja kohtalotoverit tahtovat unohtaa.

Drakulicin kerronta on sujuvaa, ja S.:n tarina vie mennessään. Aihe on raskas, mutta siitä huolimatta on pakko kääntää sivua. Uskon, että kirja auttoi ymmärtämään ainakin sen, että en voi koskaan kuvitellakaan ymmärtäväni.