Koska edellinen kirja oli niin vaikuttava ja ajatuksia herättävä, päädyin tarttumaan toiseenkin Chimamanda Ngozi Adichien teokseen. Huominen on liian kaukana on kokoelma tarinointa eri ihmiskohtaloista Nigeriassa ja sen ulkopuolella.
Tarinat ovat kuitenkin toisistaan irrallisia, eli samanlaista kiintymystä henkilöitä kohtaan ei tule kuin kirjasta Puolikas keltaista aurinkoa. Tarinat ovat jälleen uskottavia, koskettavia ja tosia, mutta jäin kaipaamaan sitä, että kunkin henkilön kohtaloon olisi paneuduttu tarkemmin. Kirjasta jäi tunne että se oli johdanto jollekin suuremmalle. Sellaisena se olisi ollutkin erinomainen, sillä jälleen kerran Adichien kirjoitustyyli on mukaansatempaava ja kuvaus tarkkaa ja havainnollista. Jään kaipaamaan jatkoa.
No comments:
Post a Comment