19.

Puolikas keltaista aurinkoa on Chimamanda Ngozi Adichien upea kertomus Biafrasta, Nigeriasta ja elämästä siellä 1960-luvulla. Se on tarina siitä kuinka high life elämä muuttuu katastrofaaliseksi elämästä taisteluksi. Se on kertomus ihmisistä, Olannasta, Odenigbosta, Ugwusta, Richardista ja Kainenesta. Se kertoo myös Nigerian historiasta ja siitä kuinka länsimaat ovat vaikuttaneet elämän kulkuun Afrikassa ja toisaalta siitä miten vähän lännessä on välitetty oikeista ihmiskohtaloista. Tarina on edelleen ajankohtainen, pommeja on helppo pudottaa koneista, mutta kärsimystä on vaikea katsoa silmiin.

Puolikas keltaista aurinkoa on hieno tarina ihmisyydestä. Se kertoi minulle siitä kuinka samanlaisia ihmiset ovat kaikkialla maailmassa, ja toisaalta siitä kuinka suuria eroavaisuuksia voi olla jopa yhden perheen sisällä. Tarina muistuttaa ihonvärin merkityksestä historiassa ja nykypäivässä, mutta samalla kunnioittaa Richardia joka puhuu sujuvaa igboa ja sanoo "me biafralaiset" ajattelematta ettei näin voisi olla. Se muistuttaa katsomaan pintaa syvemmälle ja tuo esiin sen miten erilaisetkin ihmiset voivat löytää poikkeuksellisen yhteyden.

Itselleni Puolikas keltaista aurinkoa oli merkityksellinen teos monestakin syystä. Pidin tarinaa koskettavana ja mukaansatempaavana. Opin paljon uutta Nigerian historiasta, ja kirja herätti kiinnostukseni paitsi Nigerian tapahtumiin myös laajemminkin Afrikan historiaan. Uskon myös, että sain hiukan paremman käsityksen siitä mitä sota oikeasti merkitsee ja miltä se voisi ehkä tuntua. Palan halusta oppia lisää, kuulla lisää ja vaikuttaa asioihin jotta Biafran sodan kaltaiset tapahtumat eivät toistuisi. Ja samaan aikaan tiedän että maailmassa on tälläkin hetkellä useampi Biafra. "Maailma oli vaiti kun me kuolimme."