Taas on tainnut jäädä osa lukemisista kirjaamatta. Mutta jatketaan nyt siitä, mistä muistan jatkaa.
Beatrice Salvionin En pelkää mitään. Valitsin tämän puhtaasti siksi, että se on lukioaikaisen italianopettajani kääntämä. Leena Taavitsainen-Petäjä valitsee aina laatukirjoja käännettäväkseen, joten näihin voi luottaa. On kiva lukea nykyitalialaisia kirjoja silloin tällöin, vaikka tietysti voisi olla hyvä joskus myös italiaksi niitä koittaa kahlata..
En pelkää mitään sijoittuu pohjoisitalialaiseen pikkukaupunkiin Mussolinin aikaan 1930-luvulle. Sen päähenkilöt ovat lähes koko kaupungin paholaisen merkitsemänä pitämä Malnata-niminen tyttö ja tähän ihastuva Francesca. Malnatan entourageen kuuluu myös kaksi poikaa, joita tämä pitää otteessaan.
Kirja kuvaa hienosti fasismin nousua taustana nuorten tyttöjen tavallisen epätavalliselle kasvutarinalle, jossa käydään läpi pelkoa, rohkeutta, uhmaa, voimantuntoa, epätoivoa, vihaa, surua, rakkautta ja iloa. Se kuvaa yhteisön ulossulkevaa voimaa ja ystävyyden merkitystä. Kaiken keskellä pauhaa joen virta, ja murrosiän tulo, mahti jota ei voi pysäyttää.
En pelkää mitään on helppolukuinen ja sujuva, mutta silti raastava ja toivoton tarina. Sen päähenkilöt ovat ristiriitaisia ja hankalia ja niin normaalin epätavallisia. Historiallinen tausta tuo kertomukseen syvyyttä, muussa tapauksessa se voisi jäädä vähän pinnalliseksi.
No comments:
Post a Comment