Nyt on kyllä unohtunut useampikin kirja käsitellä täällä... En enää muista mitä kaikkea, mutta ainakin nyt kaksi tulee mieleen, niin kirjoitan niistä.
Ensimmäinen on Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Tämä on tietenkin todella tunnettu romaani ja olin nähnyt sen vaikka missä, mutta en yhtään tiennyt mistä siinä oli kyse. Vihdoin sattui sellainen hetki, että se osui silmään kirjastossa ja siihen teki myös mieli tarttua.
Arvasin, että kirja on hyvä. Siitä tuli mieleen monet muut yhdysvaltalaiset tiiliskiviromaanit. Omassa mielessäni se yhdistyi esimerkiksi Pieni elämä-kirjaan, josta olen täällä aiemmin kirjoittanut. Pieni elämä oli karuudessaan ihan toista luokkaa, mutta kuvauksessa ja henkilöhahmoissa oli jotain samaa. Ihmiset ovat hyviä ja pahoja, ällöttäviä ja sivistyneitä, kummallisia ja silti normaaleita.
Jumalat juhlivat öisin on pröystäilyromaani. Siinä ihmiset ovat rikkaita ja sivistyneitä, he käyttäytyvät moukkamaisesti ja samalla siteeraavat kreikkalaisia klassikoita alkuperäiskielellä. Heistä ei oikein voi pitää, vaikka he tulevat tutuiksi. Inhimillisyyttä tuo kirjan päähenkilö, joka soluttautuu hienostelevien ystävysten porukkaan, vaikka ei taustaltaan siihen kuulukaan.
Rahasta ja sivistyneestä ulkokuoresta on hyötyä kun tapahtuu rikos. Yläluokkaisessa maailmassa voi olla turvassa ulkoisen maailman vaatimuksilta, mutta sisäinen maailma sortuu yhdellä jos toisellakin. Ongelmia ratkotaan viinalla, huumeilla ja etäännyttämisellä.
Kirja on samaan aikaan viihdyttävä ja jossain määrin luotaansatyöntävä hahmojen epämiellyttävyyden ja kohtuuttoman yläluokkaisen briljeeraamisen takia. Luin sen kuitenkin mielelläni, koska siinä on imua ja kiinnostava juoni. En ihmettele, että se on niin tunnettu. Mietin, onko siitä tehty elokuvaa, koska kaikki ainekset ovat valmiina.
No comments:
Post a Comment