Espanjan sisällissota on aihe, josta en juuri tiennyt mitään. Vielä vähemmän tiesin sitä edeltävistä tapahtumista. Näitä aikoja valottaa Eduardo Mendozan Kissatappelu - Madrid 1936. Varsinainen historiateos se ei ole, vaan kohtuullisen vauhdikas ja osin sekavakin seikkailutarina, jolle poliittinen kuohunta tarjoaa puitteet.
Päähenkilö on brittiläinen taidehistorian tuntija Anthony Whitelands, joka palaa rakastamaansa Madridiin tultuaan kutsutuksi salaperäiselle tehtävälle. Tehtäväksi paljastuu erään taulun arviointi. Taulun omistaa aatelisperhe, jolla on perusteltu huoli omasta tulevaisuudestaan ja turvallisuudestaan poliittisen kuohunnan keskellä. Ajatus on, että mikäli taulu olisi arvokas, voisi perhe myydä sen kaikessa hiljaisuudessa ja muuttaa ulkomaille rahojen turvin.
Anthony Whitelands huomaa vähitellen päätyvänsä keskelle monimutkaisia ihmissuhdekuvioita, joita värittävät poliittiset keinottelut, eripariset rakastumiset ja erilaiset perheen sisäiset salaisuudet. Hän on itse vaikutuksille altis, hieman naiivi ja auttamattoman helposti naisten ja taiteen pauloihin uppoava henkilö.
Kissatappelu on värikäs, hauska ja vetävä tarina 1930-luvun Madridista. Osin se on kuitenkin kohtuullisen haastava seurattava: ajan politiikan ja historiallisten henkilöiden tuntemus auttaa hahmottamaan tarinan kontekstia. Päähenkilön hömelyys ja inhimillisyys tuo tarinaan hauskan elementin: Whitelands on kaikkea muuta kuin sankari tässä seikkailussa, vaikka sen keskiössä onkin.
No comments:
Post a Comment