Lähdin reissuun Marokkoon. Halusin mukaan marokkolaisen kirjailijan kirjan. Kävelin Rikhardinkadun kirjastoon ja kysyin virkailijalta neuvoa. Virkailija kysyi Googlelta. Hyllystä löytyi Leïla Slimanin teos Adèle, josta muistinkin joskus lukeneeni.
Adèle kertoo nimihenkilön pakonomaisesta seksuaalisesta halusta ja niistä monista tavoista, millä hän sitä toteuttaa. Kertomus voisi olla mikä tahansa addiktiokertomus, niin viettien ohjaamaa ja pakottavaa naisen halu on. Hän on menettänyt elämänhallintansa ja antaa seuraavan kerran ohjata kaikkia tekemisiään.
Kuvaus on elävää ja aihe on poikkeuksellinen. Mutta kirja jää tyhjäksi. En pääse tarpeeksi hyvin sisään naisen kokemusmaailmaan, siihen mitä hän ajaa takaa ja mitä saa uusien kokemuksien jahtaamisella. Hän ei vaikuta nauttivan kokemuksistaan, vaan pikemminkin pettyy joka kerta. Adèlelle se hetki, jolloin hänen ei tarvitse olla oman päänsä sisällä, tuottaa jonkinlaista tyydytystä. Toisaalta hän nauttii myös miesten halun kohteena olemisesta ja odotuksen tunteesta. Kai kaikessa on lopulta kyse oman itsensä arvostamisesta. Jos ei arvosta itseään eikä pidä itsestään, on tärkeää olla katseen ja himon kohteena ja sen jälkeen päästä oman päänsä ulkopuolelle hengähtämään. Ehkä kyse on vaan siitä pienestä hetkestä, jonka aikana pääsee itseään pakoon?
Kirjana Adèle on nopeasti luettu. Se jää kuitenkin pyörimään mieleen. Miten erilaisia tapoja ihmisillä onkaan pyrkimyksissään tuntea itsensä tärkeiksi ja arvostetuiksi.
No comments:
Post a Comment