Halusin takuuvarmaa luettavaa ja tartuin Paul Austerin Sunset Parkiin. En joutunut pettymään, mutta en myöskään innostunut valtavasti. Sunset Park kertoo Miles Helleristä, joka palaa New Yorkin Brooklyniin lähdettyään menneisyyttään pakoon. Heller asettuu asumaan purku-uhan alla olevaan taloon, kommuuniin, jonka toiset asukkaat auttavat häntä luomaan uuden nykyisyyden. Hän korjailee välejään entiseen ja kohtaa haamunsa, huomaten niiden olevan kuviteltua pienempiä.
Menneisyyden virheiden kohtaaminen olikin tarinan suurinta antia itselleni. Miles oli paennut tapahtumaa, jolle hän oli omassa päässään antanut tietyn merkityksen, mutta joka näyttäytyi muille eri tavalla kuin hänelle itselleen. Hän jäänyt jumiin tuohon tiettyyn päivään ja antanut sen muokata koko elämänsä suunnan keskustelematta kenenkään kanssa asiasta. Heti kun hän kohtasi asian ja käsitteli sitä, se sai ympärilleen erilaiset kehykset ja muutti merkitystään.
Pidän Austerin kerronnasta. Hän osaa luoda uskottavia henkilöhahmoja ja ympäristöjä. Oli mukava lukea 2000-luvun brooklyniläisnuorten kokemuksista. Vaikka viihdyinkin kirjan parissa, en pidä Sunset Parkia parhaana Austerina.
Menneisyyden virheiden kohtaaminen olikin tarinan suurinta antia itselleni. Miles oli paennut tapahtumaa, jolle hän oli omassa päässään antanut tietyn merkityksen, mutta joka näyttäytyi muille eri tavalla kuin hänelle itselleen. Hän jäänyt jumiin tuohon tiettyyn päivään ja antanut sen muokata koko elämänsä suunnan keskustelematta kenenkään kanssa asiasta. Heti kun hän kohtasi asian ja käsitteli sitä, se sai ympärilleen erilaiset kehykset ja muutti merkitystään.
Pidän Austerin kerronnasta. Hän osaa luoda uskottavia henkilöhahmoja ja ympäristöjä. Oli mukava lukea 2000-luvun brooklyniläisnuorten kokemuksista. Vaikka viihdyinkin kirjan parissa, en pidä Sunset Parkia parhaana Austerina.
No comments:
Post a Comment