45.

Kirja, joka on kauan tuijottanut äidin hyllyssä ja saanut lukemattomia (heh, heh) kehuja. Ulla-Lena Lundbergin Jää. Syy omaan kiinnostukseeni on muiden antamien kehujen lisäksi se, että isäni puolen suku on kotoisin Kökarilta, johon tarinan Luotojen sanotaan perustuvan. Uteliaisuudella siis tartuin kirjaan, toivoen löytäväni kuvauksen elämänmenosta kaukana merellä.

Löysinkin mitä etsin. Löysin lämpimään sävyyn kirjoitetun runollisen tarinan Luotojen papista ja hänen perheestään. Löysin juuri ne kuvaukset saaristolaiselämästä, joita kaipasin. Kaikessa romanttisuudessaan. Romanttisuus ei sulje pois traagisuutta ja ankaraa elämää, vaan ehkä nimenomaan tarvitsee niitä.

Lundbergin tarina perustuu tositapahtumiin, mutta teksti on kuorrutettu tietynlaisella satumaisuudella. Satumaisuus ei tee tekstistä vähemmän toden tuntuista, mutta antaa sille omanlaistaan pehmeyttä ja kauneutta.

Jää vastasi odotuksiini ja selvitettyäni, että Lundbergillä on meriaiheinen trilogia, palan nyt halusta tarttua siihen. Sitä ennen luen kuitenkin jotain muuta..