38.

Ups. Toisen blogin pitäminen, reissaaminen ynnä muu on työntänyt tämän bloginreppanan ihan taka-alalle. Nyt onneksi muistin että kirjoittamatta on jäänyt!

Toisaalta lukemiselle on käynyt melkein yhtä surkeasti. Neljän kuukauden aikana ainoa luku"saavutukseni" on ollut yhdestä hostellista bongaamani Prague Winter: A Personal Story of Remembrance and War, 1937-1948. Kyseessä on Madeleine Albrightin (synt. Marie Jana Körbelová) omaelämäkerrallinen teos hänen lapsuusvuosistaan Prahassa, Lontoossa ja Jugoslaviassa. 

Lähtökohta on yllättävä ja huippumielenkiintoinen. Albrightille selvisi vasta hänen astuttuaan USA:n ulkoministerin virkaan, että perhe oli alkujaan juutalainen ja valtaosa lähisuvusta oli kuollut keskitysleireillä. Tämä tieto sai hänet penkomaan sukuhistoriaansa ja kirjoittamaan tämän tarinan.

Albright kuvaa kiinnostavalla tavalla tuota surullisenkuuluisaa historian ajanjaksoa. Samalla hän valottaa myös tsekkiläista kansanluonnetta ja historiaa, moneen otteeseen ihaillen korostaen tsekkiläisten sitoutumista demokratiaan. Tutuksi tulevat myös maan suurmiehet. Albright ei väkisin mahduta isäänsä näiden joukkoon, mutta selväksi käy, että isä oli kunnioitti demokratian ihannetta ja oli muutenkin oikeudentuntoinen mies. 

Kirja vie mukanaan ja se on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Albright kirjoittaa sujuvasti ja objektiivisen tuntuisesti myös perheenjäsenistään. Hän kuljettaa rinnakkain oman perheensä tarinaa ja maailmanpolitiikkaa tavalla, joka tuo mieleen kaikkien aikojen suosikkini Eric Hobsbawmin. Parasta antia on kirjan tarjoama valo tsekkiläisyyteen. Yllätyin miten vähän oikeastaan tiedän maasta,  vaikka olenkin siellä käynyt. Suosittelen lämpimästi!