Kai se täytyy myöntää: en ole enää lainkaan niin ahkera lukija kuin ennen. Joskin puolustuksekseni on sanottava, että se johtuu osittain siitä, että vietän päivät kirjojen parissa, joten iltaisin tekee mieli tehdä jotain muuta.
Sain kuitenkin nyt yhden romaanin loppuun: Mihail Siskinin Sinun kirjeesi. Pyysin sitä joululahjaksi, koska joku arvostelija kehui sen olevan venäläisten klassikoiden veroinen. Venäläisten klassikoiden suurena arvostajana päätin haluta lukea tämänkin.
Omalla tavallaan kirja on upea. Rakastin tekstin rytmiä, sen soljuvuutta ja osuvia kielikuvia. Kirja myös luotaa syvältä ihmisten tuntoja; sotilaan ajatuksia sodan mielettömyydestä ja rakastetun elämän etenemisestä. Pidin sen rakenteesta, kirjeet rikkoivat tarinan soljuvuuden, mutta kannattelivat mielenkiintoa.
Jokin jäi kuitenkin puuttumaan. Jäin kaipaamaan lisää tietoa henkilöistä. En tiennyt keitä he olivat, mistä he tulivat, enkä mikä heidän suhteensa varsinaisesti olikaan. Olisin halunnut tutustua heihin. Nyt tutustuin vain heidän mietelmiinsä.
Sain kuitenkin nyt yhden romaanin loppuun: Mihail Siskinin Sinun kirjeesi. Pyysin sitä joululahjaksi, koska joku arvostelija kehui sen olevan venäläisten klassikoiden veroinen. Venäläisten klassikoiden suurena arvostajana päätin haluta lukea tämänkin.
Omalla tavallaan kirja on upea. Rakastin tekstin rytmiä, sen soljuvuutta ja osuvia kielikuvia. Kirja myös luotaa syvältä ihmisten tuntoja; sotilaan ajatuksia sodan mielettömyydestä ja rakastetun elämän etenemisestä. Pidin sen rakenteesta, kirjeet rikkoivat tarinan soljuvuuden, mutta kannattelivat mielenkiintoa.
Jokin jäi kuitenkin puuttumaan. Jäin kaipaamaan lisää tietoa henkilöistä. En tiennyt keitä he olivat, mistä he tulivat, enkä mikä heidän suhteensa varsinaisesti olikaan. Olisin halunnut tutustua heihin. Nyt tutustuin vain heidän mietelmiinsä.
No comments:
Post a Comment