23.

Nyt on taas ollut taukoa. Tartuin yhteen opukseen ja kahlasin sitä jonkin matkaa, mutta en oikein saanut flow'sta kiinni, joten siirryin seuraavaan houkutukseen, jota minulle suositeltiin. Tämä kirja on nimeltään Vieras kartanossa ja kirjailija vanha suosikkini Sarah Waters.

Odotukset olivat korkealla, kehuja oli tullut, paitsi Hesarilta, myös kaverilta. Lisäksi Sarah Waters nyt tosiaan on aika pettämätön kirjoittaja ja aihekin oli kiinnostava. Hundreds Hallin kartano, jossa tapahtuu kummia... Tarinan päähenkilö, kartanon jälkeen tosin, on nimeltään tohtori Faraday ja hän on peribrittiläinen maalaislääkäri. Tarina sijoittuu Englantiin 1940-luvun lopulle, sodan jälkeiseen aikaan jolloin perinteisen yläluokan asema alkaa romahtaa ja uudet tuulet puhaltaa. Kylä on pieni, ja lääkärin työ liikkuvaa. Niinpä Faraday päätyy kartanoon, jossa hänen äitinsä oli nuorena ollut palvelijana, ja Faradaykin viettänyt aikaansa. Kartanon kultaiset vuodet ovat kuitenkin takana, se on päässyt romahdustilaan paitsi ulkoisesti myös asukkaittensa mielentilan takia.

Tarina tiivistyy, kartanossa alkaa tapahtua selittämättömiä ja lääkäri alkaa viettää siellä yhä enemmän aikaa kovia kokeneen perheen tukena. Lääkäri on rationaalinen hahmo, ja sellaisena ei kovin viehättävä. Häntä ei koskaan mainita etunimeltä, mikä vielä vie häntä kauemmas lukijasta. Kartanon väki on inhimillisempää, mutta keskeinen hahmo Caroline myös jollain tavalla etäännytetään.

Waters on taas parhaimmillaan kuvaillessaan tunnelmia, näkymiä ja tuodessaan historian tätä kautta lukijan silmien eteen. Henkilöhahmoista hän ei kuitenkaan saa tällä kertaa irti aivan tarpeeksi. Rouva Ayres, Carolinen äiti, on inhimillisin ja kiinnostavin henkilö kirjassa, sillä hänen henkilöhistoriastaan paljastuu eniten ja häntä on siksi helpoin ymmärtää. Caroline puolestaan jää hiukan arvoitukselliseksi erityisesti loppuratkaisun takia.

Kirjassa on kaikki loistavan tarinan elementit, se koukuttaa lukijansa ja tarjoaa upean kuvauksen hienoston näivettyvästä asemasta 40-luvun Englannissa. Jokin viimeinen silaus siitä kuitenkin puuttui, ja jäin kaipaamaan vielä enemmän. Tästä huolimatta olen edelleen sitä mieltä että aion vähitellen haalia käsiini kaikki Sarah Watersin kirjat, sillä hänen tyylinsä ja taitonsa ovat loistavat.