1.

Perustin blogin. Innoittajani oli opintojani varten väsäämäni harjoitusblogi, johon toivottavasti saan kerättyä lukemani tutkimuskirjallisuuden, jotta myöhemmin on helppo palata pohtimaan haluaisinko jotain käyttää uudelleen.

Mutta tämän blogin tarkoitus on hiukan toinen. Olen jo pitkään halunnut alkaa kirjoittaa lukemistani kirjoista jonkinnäköisiä arvosteluita, paitsi siksi että itse muistaisin mitä on tullut kahlattua läpi, myös siksi että on helpompi suositella muille hyviä opuksia. Etteivät ne vaan katoa kirjastotietokantojen mustaan aukkoon.

Toinen syy tähän äkilliseen innoitukseen on se, että etsin itseäni. Olen viime aikoina huomannut että kaikki kirjoittamiseen liittyvät tehtävät teen mielelläni ja jonkinmoisessa tilassa, jota trendikkäästi (vuonna 2007) voisi kutsua flow-tilaksi. Kaikki muu enemmän tai vähemmän tuottoisa tekeminen vaatii erinäisiä tunteja Facebookkausta kylkiäisikseen. Joten päätin koettaa miltä tuntuu systemaattisesti ylläpitää kirjoitussivustoa. Vihko on helppo jättää kesken, katsotaan kuinka käy blogin.

Sen verran voisin valaista tämän blogin tulevaa sisältöä, että nyt kun taas lukumoodi on päällä, luen mielläni lähestulkoon kaiken näköistä kaunokirjallisuutta. Enemmän tai vähemmän hienoa, ei sillä niin väliä. Luen mieluusti englanniksi, ja olen tehnyt myös uhkayrityksia ranskan-, ruotsin- ja italiankieliseen kirjallisuuteen. Sanotaan niin, että teoksessa saa olla aika paljon imua, että jaksan kahlata sen säntillisesti läpi esimerkiksi ruotsiksi (Imre Kertész: Mannen utan öde http://fi.wikipedia.org/wiki/Imre_Kertész).

Viime aikoina lukemieni kirjojen lista ehkä selvittää sitä mitä tarkoitan monipuolisella maulla: Stephanie Meyerin vampyyrikertomukset, Tolstoin Anna Karenina (Uusi yritys, 16-vuotiaana pääsin puoleen väliin. Kyllä kannatti.), Geoffrey Blainey: A Short History of the 20th Century, Sarah Waters: Yövartio ja nyt Kjell Westön Älä käy yöhön yksin. Ja sitten tietysti opintoja varten pitää lukea aika paljon, mutta siitä toisaalla.