Törmäsin Sarah Watersiin erittäin umpimähkää. Vuosi sitten olin Australiassa vuoteen omana telottuani nilkkani pahemman kerran longboardatessani. Ei ollut tekemistä ja minnekään ei päässyt. Ranskalainen kämppikseni, joka opiskeli englannin kieltä ja kirjallisuutta kehui Night Watch kirjaa ja aloinkin selailla sitä. Mielen tylsyydestä, ja luultavasti myös Watersin kuvailevasta kielestä johtuen en jaksanut keskittyä kirjaan, vaan se jäi yöpöydälle. Nähtyäni samaisen teoksen sattumalta Rikhardinkadun kirjastossa rohkaisin mieleni ja otin sen mukaani, tällä kertaa tosin suomeksi. En halunnut että kehuttu teos menee osittain ohi sen takia etten pysy kärryillä adjektiivien kanssa.
Yövartio sijoittuu sodanaikaiseen ja -jälkeiseen Lontooseen. Se etenee ajassa takaperin ja hitaasti paljastaa risteävien tarinoiden päähenkilöiden elämien yhtymä- ja traumakohdat. Kysymyksiä herätetään ja niihin vastataan vähitellen. Yöllä valvovat vanginvartija herra Mundy, ritarillinen Kay ambulanssityöparinsa Mickeyn kanssa, syyllisyydentuntoinen Duncan, rakastunut ja epätoivoinen Viv sekä hullaantunut ja mustasukkainen Helen. Pommitusten varjossa rauhallista hetkeä ei ole ja sodan jälkeenkin vanhat muistot ryöppyävät takaisin mieliin.
Hahmot ovat aitoja ja luonnollisia, traagisia ja uskottavia. He tekevät ratkaisuja, joita on helppo käsittää. Watersin tapa kuvailla seksuaalivähemmistöjen kokemusmaailmaa tuntuu tarjoavan mahdollisuuden kurkistaa todellisentuntuiseen, puitteiltaan poikkeukselliseen sodan varjostamaan mutta kuitenkin tavalliseen elämään. Rakastumisia, eroja, ikävää, töitä, joutenoloa, surua, itkua ja naurua. Niin homoilla, lesboilla kuin heteroillakin. Ihmissuhteissa on lämpöä ja ymmärrystä, etäisimmäksi jää Vivin ja Reggien sala(hetero)suhde. Miksi haluta olla miehen kanssa joka tarjoaa niin vähän?
Pääosassa kirjassa ovat sattuma ja harmaanpölyinen Lontoo. Kuvailu tuo paikat niin lähelle ja niin todellisiksi, että kirja tarjoaa paitsi kurkistusmatkan eri ihmisten elämään, myös tutkimusmatkan sodan murjomaan Lontooseen. Todellisiksi tulevat pimennysverhot, narisevat raput, pommisuojat ja kauniit puistot.
Yövartiossa asiat eivät kulje vääjäämättömästi kohti välttämätöntä, toisinkin olisi voinut käydä. Pommi olisi voinut pudota toisaalle, eri ambulanssi olisi saatettu lähettää paikalle ja eri ihminen olisi voinut tulla vastaan kaupungin kadulla. Mutta asiat menivät niin kuin menivät ja siksi tarina.
