Äääh... Kauhea jono kaikkia luettuja kirjoja, joista en ole kirjoittanut...
Tehdään kolmesta Sri Lanka-aiheisesta siis yhteispostaus, mikä on sinänsä sopivaa, koska kaikki käsittelevät tavalla tai toisella sisällissotaa. Nämä kolme kirjaa ovat Shehan Karunatilakan The Seven Moons of Maali Almeida, Shankari Chandranin Chai Time at Cinnamon Gardens ja V.V. Ganeshananthanin Brotherless Night.
The Seven Moons of Maali Almeida on maagista realismia, joka käsittelee valokuvaaja Maali Almeidan vaiheita limbotilassa hänen kuolemansa jälkeen. Almeida yrittää selvittää mitä hänelle on tapahtunut: miksi hän on kuollut ja kuka hänet tappoi. Vaeltaessaan elävien ja kuolleiden maailman välillä hänelle aukeaa mahdollisuus nähdä ympärillään olleet ihmiset ja sisällissodan tapahtumia uudesta näkökulmasta. Kirja on värikäs, sekasortoinen, hauska, järkyttävä ja paikoin hankala. Yhteiskuntaa ja tapahtumia tuntevalle se varmasti aukeaisi aivan eri tavalla, mutta lukemiskokemuksena se oli silti vaikuttava.
Chai Time at Cinnamon Gardens on hyvin toisentyyppinen romaani. Se kertoo Australiaan muuttaneista srilankalaisista, vanhainkodista ja australialaisen yhteiskunnan nykyhetken kipupisteistä, kuten laajenevasta rasismista. Pääasiallisesti kirja on kepeä, osin liiankin nokkelasti kirjoitettu ja hiukan liian opettavaiseen sävyyn taustoja valottava. Opettavaisesta sävystä on kuitenkin apua, kun se käsittelee Sri Lankan historian tapahtumia ja eri etnisten ryhmien välisiä jännitteitä.
Brotherless Night on kirjoista raskain. Se on kertomus nuoresta tamilitytöstä, joka kasvaa keskellä yhä kiihtyviä väkivaltaisuuksia ja joka joutuu tasapainottelemaan oman oikeudentuntonsa, lojaalisuutensa, pelkojensa ja tulevaisuudenhaaveidensa keskinäisten ristiriitaisuuksien välillä. Tarina on harvinaisen toden tuntuinen, erittäin painava ja erittäin silmiä avaava.
Kävin Sri Lankalla jokin aika sitten, ja luin kaksi jälkimmäistä kirjaa siellä. Oli hienoa huomata, kuinka paljon romaanit voivat tarjota tukea jonkin maan historian ymmärtämiselle, vaikkakin näissä painottui ennen kaikkea tamilivähemmistön näkökulma. Oli kiinnostavaa lukea hieman eri kulmista samoista ajankohdista ja tapahtumista, ja tällainen teemalukeminen teki hyvää. Aion jatkaa srilankalaisen kirjallisuuden lukemista, koska ainakin kaikki nämä kirjat olivat todella hyviä.
