82.

 Olen taas lukenut! Se on ollut kivaa. En ole kyllä kirjoittanut, yritän nyt muistella vähän taaksepäin.

Lukuputken ensimmäinen oli Ann Napolitanon Hello Beautiful. Tästäkin oli joku kehuva arvio jossain ja sain varauksen sopivasti kesälukemiseksi. 

Kirja oli taas jotenkin superamerikkalainen... Yliopistomaailmaa, koripalloa, sukutarinaa, opetuksia, paljon sivuja. Mutta nopea luettava ja ihan hyväkin. 

Vähän ankea arvio, mutta yritetään nyt avata. Kirja perustuu erittäin väljästi Pikku Naisiin ja siihen viitataankin muutamassa kohdassa. Se on kaikilla tavoilla hyväksyttävä ja oikein kirjoitettu. Teksti sujuu, henkilöhahmoilla on kiinnostavia piirteitä, kaikki ei ole pinnalta kaunista, elämässä tulee mutkia vastaan, ja rakkauteen ryppyjä. Mutta jollain tavalla kaikki tämä on silti erittäin konservatiivisesti kuvattu. Eletään kuitenkin turvallisessa maailmassa, jossa asiat ovat tuttuja. Heterorakkaus on se, jota kuvataan tarkimmin ja syvimmin, lesbot voivat olla kiinnostavia ja pohjimmiltaan hyviä ihmisiä, mutta sivuhahmoja. 

Ajankuvaus, miljööt ja henkilöt ovat kivoja ja toimivia. Mutta ei tästä mitään suurta muistijälkeä tule jäämään. Jos laiturinnokassa haluaa jotain ahmia, niin siihen erittäin sopiva.

81.

En juuri koskaan lue novelleja. Mutta nyt vahingossa luin ja tykkäsin. Olin varannut Maggie Shipsteadin You have a Friend in 10A:n kirjastosta ja unohtanut miksi. Aloin lukea kirjaa ja ahmin alkua innokkaana. Ja sitten tarina loppui! Pettymys oli melkoinen, koska halusin tietää lisää. Mutta seuraavat novellit olivat myös hyviä. 

Shipsteadin tekstejä yhdistää jokin syvä amerikkalaisuus isolla A:lla. Vaikka kaikki novellit eivät sijoitukaan Yhdysvaltoihin. Parhaimmillaan hän on kuitenkin kirjoittaessaan syvästä maaseudusta, preerioista ja karjapaimenista. Mutta erityinen lahja Shipsteadilla on henkilökuvauksissa. Hän kirjoittaa erilaisista ihmisistä, elämäntilanteista ja paikoista, ja pystyy tekemään sen uskottavasti. Hän ei välttele vaikeita ja itselleen vieraita aiheita. Kaiken keskiössä on ihmissuhteiden ja -luonteiden monimuotoisuus. Lisäksi Shipstead maalaa vaihtelevia miljöitä ja ajankuvauksia lyhyessä tekstissä elokuvamaisella tarkkuudella. Ja silti kaikki maistuu Yhdysvalloille jollakin oudolla tavalla. Ihan hyvällä tavalla. 

80.

Sarjassamme Hesarin hehkuttamaa: japanilainen dekkari, jota en olisi kyllä muuten koskaan löytänyt. Keigo Higashinon Uskollinen naapuri. Kirja kertoo naisesta, tämän tyttärestä, heidän naapurissaan asuvasta yksinäisestä ja nerokkaasta matematiikan opettajasta ja kahdesta poliisista sekä eräästä fysiikan professorista. 

Dekkari on erikoinen, se tuntuu tavallaan kuin lapsen kirjoittamalta, mutta juoni vie mukanaan. Tarinassa on jotakin herculepoirotmaista, mutta hauskalla japanilaisella kontekstilla. Kaikki on tavallaan eksoottista, vaikka hahmot ovat karikatyyreja. Juoni on rakennettu hauskasti niin, että lukija luulee ymmärtävänsä asioita paremmin kuin ehkä ymmärtääkään. Voisin suositella tätä tuttujen dekkarien ystävälle, joka kaipaa lukemistoonsa pientä maustetta, mutta ei halua tinkiä perinteisen salapoliisiromaanin tunnelmasta.

79.

Tartuin kevyimpään mahdolliseen kirjaan, joka oli David Nichollsin You are here. Se oli juuri niin ennustettava kuin saattoi odottaa, ja tuntui, että olin katsonut jonkun Bridget Jones -elokuvan. Ajoi asiansa.

Kirja kertoo kahdesta eronneesta, jolla molemmilla oli kannettavanaan menneisyyden taakka ja iso rinkka. He lähtevät yhteisten tuttaviensa yhyttämällä porukassa vaeltamaan halki Englannin ja tutustumaan ja rakastumaan. Asetelma on mahdollisimman tyypillisen englantilainen: nuivuutta, kyräilyä, piikikkäitä vitsejä ja vähittäistä lämpenemistä. Moni asia menee pieleen tavalla, joka tuo ihmisiä yhteen.

Oli mukava laittaa aivot narikkaan ja lukea, mutta jäljelle jäi lähinnä kädenlämmin fiilis.