70.

 Kirjoitan nyt samalla toisesta teoksesta, joka on jäänyt avaamatta tänne. Äsken kirjoitin Meri Valkaman Sinun, Margot'sta. Tässä toisessa kirjassa on joitakin samoja elementtejä, vaikka aihe on todella erilainen. Kirja on Elif Shafakin Rakkauden aikakirja. Siinäkin liikutaan kahdella eri aikatasolla ja tarinan keskiössä on rakkaustarina. 

Shafak käsittelee 1200-luvun Lähi-itää ja suufilaismystikkoja rinnan 2000-luvun Yhdysvaltojen kanssa. Modernissa ajassa elää kotirouva Ella, joka saa uuden työn kautta kosketuksen menneen ajan tapahtumia käsittelevän käsikirjoitukseen ja sen kirjoittajaan. 

Kirja on parhaimmillaan kuvatessaan suufilaisuutta, kuuluisaa runoilijaa Rumia ja menneen ajan tapoja ja ajatuksia. Huonoimmillaan se on Ellan varsin ankeaa elämää kuvatessaan ja rakkauteen liittyviä latteuksia käsitellessään. Tarina on kuitenkin vetävä ja kirjan maailma jää elävästi mieleen.

69.

 Kiireellä pitää kirjoittaa, kun lukemani kirja oli yksi kirjaston varatuimmista! Meni varmaan vuoden verran, että sain käsiini Meri Valkaman Sinun, Margot. Tiesin kirjasta aika paljon taustaa, ja se vaikutti kiinnostavalta. 

Kirja on helppoa luettavaa ja aihe on sellainen, joka tarjosi jotain täysin uutta: aika Itä-Berliinissä ennen Saksojen yhdistymistä. Tai, kuten Derkut varmaan sanoisivat, ennen kuin Länsi-Saksa nielaisi Itä-Saksan.

Valkaman valitsemat päähenkilöt ovat suomalainen perhe, joka sosialismia ihannoivana muuttaa DDR:n idylliin. Usko järjestelmään horjuu, mutta kestää yllättävän paljon. Rinnalla kulkee tarina perheenjäsenistä nykyajassa ja perheen tyttären tarpeesta selvittää omassa lapsuudessaan tapahtuneita asioita, joista hänellä itsellään ei ole muistikuvaa.

Kahden aikatason kerronta toimii hyvin ja historiallinen tarina aukenee samassa tahdissa nykyajan löydöksien kanssa. Historiallinen kerronta on realistisen tuntuista ja henkilöhahmot aitoja. Salaperäisen Margot'in näkökulmaa olisin kaivannut enemmän, nyt hän jää jotenkin etäiseksi, vaikka onkin yksi keskeisimpiä hahmoja. Loppu vähän lässähtää sen takia. 

Kirjaa oli mukava ja helppo lukea. Se tarjosi hyvää tuuletusta nykymaailmasta tapahtuen tarpeeksi modernissa menneisyydessä, ajassa, jossa puhelin oli vielä seinässä kiinni ja lehdet paperisia, mutta joka on kuitenkin monella tavalla tuttu.