Olipa taas ihan erilainen lukukokemus. Tykkään siitä, että voin hyppiä maailmasta toiseen kirjojen kautta. Viimeksi luin Salley Vickersin kirjan The Librarian. Se sattui käteen kirjakaupassa ja kuulosti sopivan kevyeltä, mutta kuitenkin laadukkaalta luettavalta.
Olin oikeassa. Kirja sijoittuu 1950-luvun Englantiin. Sen päähenkilö on nuori nainen nimeltä Sylvia, joka ottaa vastaan työn uudessa pienessä East Mole -nimisessä kylässä maaseudulla. Kirja kertoo hänen asettumisestaan uudelle paikkakunnalle ja sopeutumisestaan pieneen sosiaaliseen ympäristöön, jossa tuki löytyy läheltä ja jossa juorut liikkuvat nopeasti.
Koko tarinan ytimenä on Sylvian rakkaus lukemiseen ja se, miten kirjat voivat muuttaa elämiä, tuoda ihmisiä yhteen ja avata uusia maailmoja. Kirjoista saa lohtua, apua ja inspiraatiota.
Hauskalla tavalla the Librarian tuntuu tavallaan "epäkirjalta", sillä sen tarina on kovin arkinen suhteessa moniin siinä mainittuihin satu-, seikkailu- tai rakkauskirjoihin. Sylvia on ihanan tavallinen ihminen. Hänellä on tavallisen ihmisen kokoisia vastoinkäymisiä, huolia ja iloja. Hänelle ei tapahdu mitään valtavan suurta, mutta kuitenkin monia merkittäviä ja osin dramaattisiakin asioita. Hän tutustuu ihmisiin, jotka ovat sekä mukavia että hankalia yhtä aikaa, niin kuin ihmiset ovat.
Tietysti myös arkisuus kuuluu kirjallisuuteen. Mutta jollakin tavalla the Librarian onnistuu olemaan niin todellisen tuntuinen, että se tuntuu tältä maailmalta. Tällä tavoin se onnistuu tuomaan esiin juuri sitä mistä se kertoo: kirjallisuus tarjoaa sekä paon todellisuudesta että kosketuksen kaikkeen arkiseen.
