55.

Kun jääkiekkoilija saa koko kansan lukemaan! Sain lahjaksi Pieni elämä -nimisen valtavan tiiliskiviromaanin, koska "Kevin Lankinen oli suositellut sitä lehdessä." En ollut aivan varma kuka Kevin Lankinen on, mutta joka tapauksessa hänen suosituksensa päätyi yöpöydälleni. Kiitos Kevin!

Pieni elämä on nimensä vastaisesti tarina suuresta elämästä ja sellaisenaan täydellinen. Se on aito, innostava, ahdistava, tuskainen, iloinen, surullinen, hauska... Kaikkea sitä mitä elämä voi olla. Sitä tekee mieli ahmia, mutta välillä pelotti tarttua siihen, koska en halunnut upota kaikkeen tuskaisuuteen niin syvälle. Hanya Yanagihara on mestarillinen kirjoittaja, jonka kaikki hahmot ovat todellisen tuntuisia, samaistuttavia ja inhimillisiä. Hän kertoo tarinan, jonka välillä toivoo olevan totta, välillä pelkää olevan totta ja välillä toivoo sydämensä pohjasta, että se on kaikilta osin keksitty. 

Kirjan päähenkilökaarti muodostuu opiskelijaporukasta, jotka tarinan edetessä kasvavat miehiksi ja vanhenevat. Tarina sijoittuu New Yorkiin, sen opiskelija- ja taiteilijapiireihin. Kirja kuvaa hienosti amerikkalaisia menestystarinoita ja toisaalta niiden kääntöpuolia. Ennen kaikkea se kuvaa ystävyyttä ja sen merkitystä, mielen järkkymistä ja yksinäisyyttä. Se osoittaa, kuinka yksin ihminen voi olla kaikesta seurasta ja välittämisestä huolimatta, jos hän on yksinäisen osaan sopeutunut ja jäänyt kiinni. Mikään hyvä tahto maailmassa ei välttämättä riitä, jos ihminen ei itse usko itseensä.

Kevin Lankinen teki hyvän teon suositellessaan tätä romaania, sillä se on aivan loistava. Toivottavasti mahdollisimman moni antaa pitkille ja "vaikeille" kirjoille mahdollisuuden tämän ansiosta.