Wednesday, August 15, 2018

52.

Hmm. Taisi tuossa olla välissä jotain muutakin luettavaa tuohon self-help teemaan liittyen ja muutenkin, mutta en kyllä nyt muista mitä kirjoja on tullut kahlattua läpi. Pääsi blogin olemassaolo vähän unohtumaan! Palaan noihin muihin, jos vaan saan mieleeni mitä on tullut luettua.

Nyt kirjoitan kuitenkin viimeisimmästä lukuelämyksestäni eli kirjasta nimeltä The Shadow of the Wind, joka on Carlos Ruiz Zafónin kirjoittama. Sain tästä teoksesta suosituksen eräältä tutulta kun kaipasin jotain post-väitöskirja luettavaa, joka olisi koukuttavaa ja laadukasta.

Koukuttava ja laadukas se oli. Kirja sijoittuu Barcelonaan suunnilleen toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan ja siinä tehdään pieniä aikahyppyjä varhaisempiin aikoihin. Tarina alkaa ihanalla tavalla paikasta, jonka nimi on unohdettujen kirjojen hautausmaa, mikä heti kutkutti mielenkiintoa ja toi mieleen suosikkini Jose Saramagon. Täältä hautausmaalta päähenkilö, nuori poika Daniel, löytää kirjan The Shadow of the Wind, jonka kirjoittajasta Julian Caraxista kukaan ei ole kuullutkaan, ja ihastuu sen tarinaan.

Vuosia myöhemmin kirja alkaa herättää laajempaa mielenkiintoa ja käy ilmi, että uhkaava hahmo haluaa tuhota kaikki Julian Caraxin teokset. Vähitellen kymmenien vuosien takaisten tapahtumien luonne ja niihin liittyvä salaperäisyyksien vyyhti alkaa avautua ja Daniel löytää itsensä kaiken polttopisteestä.

Shadow of the Wind aukeaa kuin rikosromaani ja siinä on hienoja mystisiä elementtejä. Sen maailmaan uppoaa ja siinä on mielenkiintoisia käänteitä ja erikoisia henkilöhahmoja. Voin suositella sitä todellisuuspakoon.