Huh. Nyt on kyllä ollut kaikkien aikojen ennätystauko tässä kirjoittamisessa. Edelleenkin, puolustaudun sillä, että olen lukenut päivät pääksytysten, joten iltaisin on ollut varsin helppoa tarttua naistenlehteen tai Don Rosan Aku Ankkoihin vakavamman kirjallisuuden sijaan. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen siis töiden puolesta lukenut 20 kirjaa, joten pidän hyväksyttävänä sitä, ettei vapaa-aika kulu kirjallisuuden parissa. Vaikkakin se harmittaa, sillä hyviä tarinoita on aina ikävä!
No, olen tässä kuitenkin lukaissut yhden opuksen, joka oli itseasiassa aivan loistava. Se on nimeltään Radio Congo - Signals of Hope from Africa's Deadliest War, johon tartuin sen takia, että sitä kehuttiin Ulkopolitiikka-lehdessä. Se kertoo toimittaja Ben Rawlencen matkasta halki Kongon kohti Manonon kaupunkia maan lounaisosissa. Kuten olen aiemminkin maininnut, Afrikka-aiheet kiinnostavat koko ajan enemmän ja tällainen loistavasti kirjoitettu katsaus Kongon nykypäivään oli hieno elämys. Erityisen kiinnostavaksi sen teki se, että olen aiemmin tutustunut useampaan ihmiseen, jotka ovat työskennelleet nimenomaan Kongossa humanitaarisen avun parissa. Toimittaja Rawlence antaa uuden näkökulman avustusjärjestöjen työhön.
Parasta Radio Congossa on sen tarinallisuus, sujuvuus ja miellyttävyys. Kirjaa ahmii ilokseen ja teksti soljuu niin hyvin kuin ammattilaisella se vaan voi. Lisäksi Ben Rawlence vaikuttaa varsin miellyttävältä persoonalta ja hän avaa omia ajatuksiaan osaavasti. Hän myös suhtautuu ihmisiin positiivisen luottavaisesti, eikä joudu pettymään. Radio Congo on journalismia parhaimmillaan, ja tällaista tekstiä lukisi ilokseen aamuisen sanomalehden sivuilta. Hatunnosto rohkeudelle ja avoimuudelle!
No, olen tässä kuitenkin lukaissut yhden opuksen, joka oli itseasiassa aivan loistava. Se on nimeltään Radio Congo - Signals of Hope from Africa's Deadliest War, johon tartuin sen takia, että sitä kehuttiin Ulkopolitiikka-lehdessä. Se kertoo toimittaja Ben Rawlencen matkasta halki Kongon kohti Manonon kaupunkia maan lounaisosissa. Kuten olen aiemminkin maininnut, Afrikka-aiheet kiinnostavat koko ajan enemmän ja tällainen loistavasti kirjoitettu katsaus Kongon nykypäivään oli hieno elämys. Erityisen kiinnostavaksi sen teki se, että olen aiemmin tutustunut useampaan ihmiseen, jotka ovat työskennelleet nimenomaan Kongossa humanitaarisen avun parissa. Toimittaja Rawlence antaa uuden näkökulman avustusjärjestöjen työhön.
Parasta Radio Congossa on sen tarinallisuus, sujuvuus ja miellyttävyys. Kirjaa ahmii ilokseen ja teksti soljuu niin hyvin kuin ammattilaisella se vaan voi. Lisäksi Ben Rawlence vaikuttaa varsin miellyttävältä persoonalta ja hän avaa omia ajatuksiaan osaavasti. Hän myös suhtautuu ihmisiin positiivisen luottavaisesti, eikä joudu pettymään. Radio Congo on journalismia parhaimmillaan, ja tällaista tekstiä lukisi ilokseen aamuisen sanomalehden sivuilta. Hatunnosto rohkeudelle ja avoimuudelle!
Kuvan löysin täältä: http://www.demotix.com/news/1464508/radio-congo-book-launch-and-panel-discussion/all-media
