29.

Onpa ollut pitkä väli kirjoituksien välillä. Täysin lukematta en ole elänyt, mutta en ole muistanut kirjata tänne kaikkea. Syy pitkään väliin löytyy myös viimeksi loppuunsaattamastani kirjasta, joka roikkui yöpöydälläni hävettävän kauan. Olin poiminut José Saramagon Baltasarin ja Blimundan kirjaston hyllystä, koska halusin takuuvarmaa laatulukemista ja kuten ehkä muistatte, Saramago kuuluu ykkössuosikkeihini. Kävi kuitenkin niin, että kyseisen teoksen imu ei ollutkaan yhtä tehokas kuin aikaisempien Saramagojen. En kuitenkaan halunnut jättää sitä kesken, sillä omalla tavallaan tarina oli varsin kiintoisa ja teksti oli taiturimaista, kuten Saramagolla aina.

Baltasar ja Blimunda kertoo 1700-luvun Portugalista ja siellä tapahtuvista varsin maagisista käänteistä. Se kertoo kirkon ja kuninkaan vallasta, inkvisitiosta, ihmisten luovuudesta ja toisaalta heidän vaatimattomista vaikutusmahdollisuuksistaan.

Päähenkilöt ovat otsikon mukaisesti Baltasar ja Blimunda. Baltasar on entinen sotilas, joka on menettänyt vasemman kätensä sodassa. Blimunda on nuori kaunotar, jolla on erikoislaatuisia kykyjä. Yhdessä pappi Bartolomeu Lorencon kanssa he alkavat kehittää kaikkien aikojen projektia, jonka julkitulemisella olisi kohtalokkaat seuraukset.

Baltasar ja Blimunda muodostavat lyömättömän tiimin, ja heidän rakkaustarinansa kestää melkein kaikki vastoinkäymiset. Tarinassa on jännitystä ja yllättäviä käänteitä, realismia ja fantasiaa. Silti se ei saanut minua otteeseensa niin, että olisin malttamattomana odottanut mitä seuraavaksi tapahtuu. En osaa sanoa, minkä takia, sillä kaikki loistavan kirjan elementit ovat olemassa. Luin kuitenkin kirjan loppuun, ja olen tyytyväinen, että luin. Jos olisin jättänyt sen kesken, Baltasarin, Blimundan ja Siivekkään kohtalo olisi jäänyt mietityttämään.