28.

Tätä kirjaa oli hehkutettu, mainostettu, ja siitä tehtiin elokuva. Se on ollut suomalaisen kirjallisuuden merkkitapauksia. Siispä odotukset olivat korkeaakin korkeammalla. Tästä kuvauksesta varmasti arvaa jo mistä teoksesta on kyse. Sofi Oksasen Puhdistus. Minun oli pitänyt lukea se jo kauan aikaa sitten ja lainasinkin sen äidiltäni, mutta hukkasin sittemmin jonnekin hyllyni syövereihin. Nyt kun tarinasta tehtiin elokuva, ajattelin että haluan ehdottomasti lukea kirjan ennen kuin katson elokuvan.

Puhdistuksen tarina poukkoilee ajassa eteen ja taaksepäin, ja tarttuu Viron historian kipukohtiin kahden naisen tarinoiden kautta. Kertomus on vetävä ja varsin toden tuntuinen. Naisten hahmot ovat kokonaisia, itsekkyyksineen ja pelkoineen. Miljööt heräävät henkiin erittäin hyvin ja pääsin helposti sukeltamaan eri aikakausiin ja kuvittelemaan mielessäni minkälaista elämä silloin oli. Teksti on sujuvaa, ja kieli hyvää.

Kaikesta hyvästä huolimatta, ehkä sen takia että odotukseni olivat alun pitäen niin korkealla, petyin kuitenkin lukiessani. Sivut kyllä kääntyivät nopeasti ja helposti, mutta en innostunut henkilöistä. Halusin kyllä tietää mitä heille oli tapahtunut ja mitä heille tuli tapahtumaan, mutta en tullut läheiseksi heidän kanssaan. Parhaita kirjoja lukiessani nimittäin olen ikään kuin oppinut tuntemaan henkilöhahmot, niin hyvin että osaan kuvitella heille lisää henkilöhistoriaa ja niin että heidän habituksensa herää eloon mielessäni. Puhdistuksen kanssa näin ei käynyt. En koennut tutustuneeni päähenkilöihin. Ehkä tämä johtuu siitä, että romaani oli alunperin kirjoitettu näytelmämuotoon. Repliikit saavat näin enemmän sijaa kuin henkilöiden omat mietteet. Tästä syystä olen varsin kiinnostunut näkemään elokuvaversion, sillä uskon että kuvien tuominen mukaan tarinaan toisi siihen paljon lisää syvyyttä. Täytyy siis pinkaista teatteriin piakkoin!