25.

Nyt on ollut hiljaiseloa täällä blogimaailmassa. Viimeiset ajat olen kiivaasti tehnyt tiedeviestinnän opintojani loppuun, ja siksi romaanien lukeminen on jäänyt vähemmälle. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa lyhyesti tiedeviestintää varten lukemistani kirjoista. Viimeinen isompi työ kurssia varten liittyi hulluuden historiaan. Oli tarkoitus kirjoittaa lyhyitä keissikuvauksia siitä mikä on minäkin aikana käsitetty hulluudeksi ja mitä näille hulluille on sitten tehty. Tehtävä oli hauska, mutta kohtuullisen työläs. En nimittäin suinkaan löytänyt kirjaa, jossa näitä keissejä olisi ylenmäärin, eli lyhyiden tarinoiden löytäminen vaati kohtuullisen paljon lukemista.

 Luin seuraavat kirjat tehtävää varten: Edward Shorter: Psykiatrian historia, Michel Foucault: Madness and Civilization, Hannu Lauerma: Pahuuden anatomia - Pahuus, hulluus, poikkeavuus ja Anna Kortelainen: Levoton nainen - Hysterian kulttuurihistoriaa.

Innostuin teemasta itseasiassa aika tavalla. Hulluus on aina ollut kiehtova aihe, ja satuin valitsemaan erinomaiset kirjat aiheeseen perehtymistä varten. Erityisesti opettavainen oli Psykiatrian historia. On jännittävää ja järkyttävää miten mielisairauteen on suhtauduttu eri aikoina ja erityisesti se, mitä on pidetty mielisairautena.

Hyvä esimerkki lähihistoriasta oli BBC:n dokumentista History of the Madhouse, jossa vanhus kertoi joutuneensa mielisairaalaan parikymppisenä toisen maailmansodan jälkeen paniikkikohtausten ja suljetun paikan kammon takia. Hän vietti laitoksessa yhteensä 33 vuotta. Ihminen, joka nykyään voisi luultavasti elää terapian ja lääkityksen turvin täysin normaalia elämää vietti puolet eliniästään mielisairaalassa!

Olin myös hyvin hämmentynyt luettuani lobotomiasta lisää. Lobotomia saatettiin suorittaa köykäisin ja naurettavin perustein jopa alaikäisille. Sitä voitiin esimerkiksi käyttää kurittomasti käyttäytyneen teini-ikäisen "hoitoon".

Hulluuden historiaan tutustuminen oli yksi hauskimmista ja kiinnostavimmista opiskelutehtävistäni koskaan. Oli mukavaa päästä lukemaan kirjoja, joihin en muuten olisi luultavasti koskaan tarttunut. Oli myös hauska pitkästä aikaa lukea kulttuuri- ja sosiaalihistoriaa poliittisen historian sijaan.