Kigalin kakkukauppa. Tartuin pinkkikantiseen kirjaan, koska se näytti herkulliselta hötöltä, ja kaipasin piristystä sadepäivien keskelle, Odotin pääseväni lukemaan jotain yhtä lämminhenkistä ja ihastuttavaa kuin Mma Ramotswe -sarjan kirjat, ja kansi lupailikin että samanhenkistä iloista Afrikka-tunnelmointia olisi luvassa.
Kigalin kakkukauppa kertoo perheineen Ruandaan muuttaneesta tansanialaisesta Angel Tungarazasta joka on perustanut Kigaliin unelmiensa kakkupuodin, jossa hän taiten pyöräyttää juuri oikeanlaisia leivonnaisia kullekin asiakkaalleen. Kakkujen tekemisessä hän on ensiluokkaisen hyvä, paitsi taiteellisten kykyjensä, myös ihmistuntemuksensa vuoksi.
Kirja kertoo Angelin ja hänen perheensä ja ystäviensä rauhallisesti soljuvasta elämänmenosta. Pelkkää auringonpaistetta ei elämä Ruandassa kuitenkaan ole; lähes kaikkien elämänkohtaloissa taustalla vielä pilkahtelee muisto sisällissodan kamaluuksista, ja ihmiset ovat ensisijaisesti selviytyjiä, Angel mukaanlukien. Pidin siitä, että kirjaan, jota mainostetaan sanoilla "lämminhenkinen, toivoa täynnä", on mahtunut mukaan myös tummemmat sävyt. Angel on viisas, lämmin, auttavainen ja hyväsydäminen, mutta hänenkään ihmissuhteensa eivät aina ole olleet täysin mutkattomia, ja hänenkin mieltään painavat monet murheet.
Kirjan teemoista tärkein on toki ihmisten välinen ystävyys, mutta sivujuonteina on monta vakavaa ja surullistakin asiaa. Ajoittain minua jopa hiukan häiritsi oppikirjamaisuus: kirja esittelee Ruandan ongelmia AIDSista kansanmurhan perintöön. Asiat ovat toki tärkeitä, eikä maasta ja sen ihmisistä varmaankaan voi kirjoittaa käsittelemättä näitä teemoja, mutta välillä tuntuu että kirjailija Gaile Parkin haluaa nimenomaan valistaa lukijaansa, niin ruandalaista kuin länsimaalaistakin.
Kigalin kakkukauppa on mukava kirja. Se raottaa kevyesti ovea afrikkalaisten elämänmenoon, ja tarjoaa ajateltavaa. Samalla se on kuitenkin puhdasveristä viihdettä. Pidin tästä tasapainosta kovasti.
