15.

Intia on totisesti tarinoita täynnä. Ja erilaisia tarinoita. Valkoinen tiikeri ei ole niistä kauneimpia, mutta varmasti yksi värikkäimmistä. Balram Halwai ei ole kovin ihastuttava, ja siltikin häntä kuulee mielellään. Hän elää elämäänsä ei ehkä niin kuin toivoisi, mutta selviten siitä voittajana. Hänen tekemisiään voi olla vaikea hyväksyä, ja toisaalta vaikea olla ymmärtämättä. Valkoinen tiikeri valottaa Intiaa monesta eri näkökulmasta. Vaikka se puhdasta fiktiota onkin, se muistuttaa hyvin siitä miten yksipuolisesti maata tulee helposti ajateltua. Intiassa on miljardi ihmistä ja yhtä monta elämänkohtaloa. Valkoinen tiikeri syntyy äärimmäisen harvoin, mutta kuitenkin niitä on olemassa.

Kirja myös muistuttaa ihmisyyden eri puolista. Mustavalkoista ei Valkoisessa tiikerissa ole. Ei ole hyviä eikä pahoja, on vaan erisortin opportunisteja, mikä ei tässä yhteydessä ole välttämättä negatiivinen määritelmä. Tilaisuus tekee varkaan, mutta tilaisuus tekee myös mestarin. Siihen täytyy vain tarttua. Ylöspäin kiivetessä saattaa joutua astumaan toisten päälle tai nousemaan heidän hartioilleen.

Aravind Adiga ei moralisoi tekstissään. Ehkä siksi hän on antanut äänen kokonaan Halwaille, puuttumatta nuoren miehen tekemisiin. Monesti kirjoista löytyy opetus. Tällä kertaa minusta tuntui, että mitään opetusta ei ollut eikä ollut tarkoituskaan olla. Oli vain tarina joka oli kerrottava. Ja sellaisenaan se oli arvokas.